Kokous 4.3.2013

2 Lausunto kuntarakennelakiluonnoksesta

- esitys valtuutetuille alla

Kohta 2

Ohessa muille kunnanvaltuutetuille tekemäni muutosesitys lausuntoehdotukseen, jonka pohjalta tehtiin muutoksia lausuntoon:

ESITYS MUUTOKSIKSI LAUSUNTOON KUNTARAKENNELAISTA

YLEISTÄ

Lausuntoa on pyydetty lakiluonnoksesta yleisesti

Lausunnosta ei ilmene selkeää kantaa siihen, kannattaako Kauniainen lain säätämistä kaikilta osin (lakiehdotusta pidetty kannatettavana). Lausuntoon on lisättävä kannanotto siihen, kannattaako Kauniainen ko. lain säätämistä kaikilta osin vai vastustaako joltain osin.

Olennaisia Kauniaista koskevia ja kannanottoa vaativia asioita ovat ainakin

  1. alueen esitetyt kuntaliitokset sekä sen vaihtoehtona oleva 2. vahva metropolihallinto

LAKILUONNOKSEN SISÄLTÖ

Lausuntoa on pyydetty myös lakiluonnoksen sisällöstä.

Lausunnossamme on esitetty mm. perusteluja siitä, miksi Kauniainen katsoo olevansa poikkeustilanne. Kuntien kohtalo (täyttääkö poikkeukset) on lakiluonnoksen kommentoinnista erillinen asia.

Lakiluonnoksiin on hyvä esittää konkreettia muutosesityksiä, sillä muutoin asia hukkuu tekstiin, jolloin toivottuja muutosesityksiä vaikea havaita/löytää. Ilman konkreettisia muutosesityksiä mielipiteen vaikutus jää myös vähäiseksi.

Kommentit:

- poistaisin kappaleen loppuosan "Kauniainen katsoo täyttävänsä lakiluonnoksen....."

Kommentti on turha, koska se ei sisällä kommenttia pyydettyyn lakiluonnokseen.

KH on toivonut mm. "harkinnanvaraista joustoa", "poikkeukset tulee säätää riittävän joustaviksi ja harkintaa salliviksi" ja "metropolialuetta koskeviksi" sekä "joustoa 20.000 asukkaan rajasta"

Lakiesityksen 4d §:n 4 mom mukaan Helsingin metropolialueen kuntiin ei sovelleta 4 f §:ää selvitysalueesta poikkeamisesta

Esitän lisättäväksi lausuntoon:

Lakiesityksen 4d §:n 4 momentista tulee poistaa teksti "Helsingin metropolialueen kuntiin ei sovelleta 4 f §:ää selvitysalueesta poikkeamisesta"

Tällöin mm. Kauniainen voisi kuulua myös poikkeustilanteisiin KH toivomuksen mukaisesti

Esitän lisättäväksi lausunnon lakiehdotukseen uuden 5-kohdan (ennen määräajoista ja menettelystä kappaletta)

- 4f § selvitysalueesta poikkeaminen

uusi 4f §:n 5-kohta: poikkeaminen on tarpeen muusta perustellusta syystä taikka poikkeaminen on tarpeen muusta vastaavasta syystä

Tämän perusteella kunnat voivat helpommin perustella mahdollisen poikkeuksen ja laki olisi KH esityksen mukaisesti joustavampi.

Lauseke on eri laissa tyypillinen lauseke, joka jättää tilaa avoimelle harkinnalle (perusteltu syy on laajempi kuin vastaava syy)

Valtioneuvoston toimivallasta kappale sisältää kappaleen, joka ei liity ko. asiaan vaan vireillepano-oikeuteen

Lisäisin otsikon vireillepano-oikeus ennen tekstiä "se, että kunnan jäsen voi saattaa vireille kuntajakoasian....."

Esitän lisättäväksi ko. kappaleen jälkeen konkreettisen esityksen lain sisällön muutokseksi (joka vastaa KH esitystä)

- uusi 11 §:n 2 mom: kunnan jäsen voi tehdä esityksen, jos sitä on kannattanut vähintään 5 % äänioikeutetuista kunnan asukkaista

Kielilakiin ehdotetut muutokset

KH esityksessä säännökset katsottu riittämättömiksi. (Tiedossani ei ole KH ajatusta tältä osin)

Kappaleen teksti on ok, mutta esityksessä ei ole konkreettista esitystä lain sisällön muutokseksi, jolloin lausuman merkitys on tältä osin vähäinen.

Toivoisin esim. RKP:ltä esitystä lain konkreettiseksi muutokseksi

LIITTEET Muutosehdotukset + lakiluonnoksen teksti siltä osin + PS kannanotto

KH:
KV päättää antaa valtiovarainministeriölle seuraavan lausunnon kuntarakennelakiluonnoksesta:

Uudistuksen tavoitteista ja selvitysperusteista

Kuntajaon kehittämisen tavoitteita lakiehdotuksessa voidaan yleisesti ottaen pitää kannatettavina. Kaupunkiseutujen vahvistaminen ja kuntarakenteen kehittäminen siten, että kunnat pystyvät laajasti vastaamaan peruspalvelujen järjestämisestä on oikea tavoite. Kunnallista itsehallintoa voidaan vahvistaa peruskuntapohjaisessa palvelurakenteessa. Laissa säädettävä selvitysvelvollisuus johtaa siihen, että koko maan tasolla aikaansaadaan systemaattinen, asetettuja tavoitteita edistävä kuntarakennetarkastelu.

Kauniaisten kaupunki ei kannata lakiesityksen metropolialueen kuntaliitoksia eikä metropolihallintoa. taikka Kauniaisten kaupunki vastustaa lakiesityksen metropolialueen kuntaliitoksia ja metropolihallintoa

Selvityskriteereitä voi pitää ideaalisen kuntarakenteen kriteereinä. Tällaisilla yleisillä perusteilla tulee kuitenkin olla riittävä tapauskohtainen jousto, erityisesti kun nykyään jo lähtökohtaisesti tunnustetaan, että hallinnolliset ratkaisut voivat poiketa maan eri osissa ja erilaisissa olosuhteissa. Tästä syystä lakiesityksen 4 f §:n perusteet, joilla selvitysalueista voidaan poiketa, tulee säätää riittävän joustaviksi ja harkintaa salliviksi sekä myös metropolialuetta koskeviksi.

Tämän johdosta lakiesityksen 4d § 4 momentista tulee poistaa teksti ”Helsingin metropolialueen kuntiin ei sovelleta 4f §:ää selvitysalueesta poikkeamisesta”

Osallisuus päätöksentekoon ja niiden ihmisten itsemääräämisoikeus, joita asia koskee on kunnallisen itsehallinnon kulmakivi. Mikäli kuntajaon kehittämisen tavoitteena on vahvistaa kunnan asukkaiden itsehallinnon edellytyksiä, eli vahvistaa paikallista demokratiaa ja kuntalaisten osallistumista tulee suurkuntien perustamisen yhteydessä perustaa kunnanosavaltuustoja tai vastaavia sisäisiä rakenteita, joille annetaan oikeata päätösvaltaa ja mm. omaa budjettivaltaa. Tämä kuitenkin kasvattaa hallinnon sisäistä byrokratiaa ja kustannuksia selkeyttämättä ja yksinkertaistamatta hallintoa ja poistamatta yhteistyön ja yhteistoimintarakenteiden tarvetta. Taloudelliset tehokkuuslaskelmat tukevat merkittävästi pienempiä yksiköitä. Tätä tosiasiaa vasten on vaikea ymmärtää perustelua, jolla hallitus kuntauudistuksessa haluaa vähentää yhteistoiminnan tarvetta.

Kun (lakiluonnoksessa) lakiluonnoksen 4c §:ssä asetetaan kunnalle (selvitysalueelle) palveluperusteeksi 20 000 asukkaan minimiraja, on syytä ottaa huomioon, että tuo raja on melko sattumanvaraisesti asetettu. Sen ensimmäisenä lähtökohtana on ollut riittävän kuntakoon luominen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä varten. Nyt kuitenkin tämä perustelu on kyseenalaistettu. Tässä tilanteessa on voitava joustaa 20 000 asukkaan rajasta. (Kauniainen katsoo täyttävänsä luonnoksen 4 f §:n 1 kohdassa tarkoitetun ehdon selvitysalueesta poikkeamiseksi, ellei metropoliselvityksen perusteella päädytä koko pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueen kattavaan selvitysalueeseen, johon Kauniainen tietenkin kiistatta kuuluu. Pelkkä Kauniaisten eliminoiminen ei kaupungin näkemyksen mukaan palvele mitään järjellisiä tavoitteita - ei Kauniaisille eikä kenellekään muullekaan.)

Vaihtoehto 1: Tämän vuoksi lakiesitykseen tulee lisätä uusi 4f §:n 5-kohta ”Poikkeaminen on tarpeen muusta vastaavasta syystä” (syy tuolloin vastaava kuin kohdissa 1-4 on mainittu)

Vaihtoehto 2: Tämän vuoksi lakiesitykseen tulee lisätä uusi 4f §:n 5-kohta ”Poikkeaminen on tarpeen muusta perustellusta syystä” (syy voi olla muukin kuin kohdissa 1-4 on mainittu = säännös väljempi)

Vaihtoehto 3: Tämän vuoksi lakiesitykseen tulee lisätä uusi 4f §:n 5-kohta ”Poikkeaminen on tarpeen muusta perustellusta syystä” taikka vähintäänkin ”Poikkeaminen on tarpeen muusta vastaavasta syystä” (molemmat vaihtoehdot huomioitu, jossa perusteltu syy on lähtökohta ja miniminä on vastaava syy. Esitän ko. vaihtoehdon lisäämistä lausuntoon)

Määräajoista ja menettelystä

Lakiluonnoksen säännökset selvitysmenettelystä ja selvitysten ajoittamisesta tuntuvat tarkoituksenmukaisilta - hallituksen päättämien linjausten mukaisesti. Kun kuntauudistus jo on huomattavasti pitkittynyt, on erittäin toivottavaa, että valtakunnalliset perusratkaisut saadaan päätökseen ja koko uudistus toimeenpanovaiheeseen mahdollisimman pian.

Valtioneuvoston toimivallasta

Valtioneuvoston päätösvallan muuttaminen luonnoksen 18 §:n mukaisesti on perusteltua. Kunnallisen itsehallinnon perustuslaissa suojattu asema huomioon ottaen on perusteltua, että kuntajaon muutoksista säädetään lailla sellaisissa tapauksissa, joissa se ei perustu kuntien hakemukseen. Tämän ei tarvitse estää tai vaikeuttaa tarkoituksenmukaisen kuntajaon tai kuntarakennemuutoksen toteuttamista, mutta takaa sen, että kuntarakennemuutokset on eduskunnan enemmistön vallassa.

Vireillepano-oikeus

Se, että kunnan jäsen voi 11§:n mukaan saattaa vireille kuntajakoasian, ei ole tarkoituksenmukaista. On voitava vaatia, että vireillepano-oikeudelle asetetaan tietyn asukasosuuden minimivaatimus, joka voisi olla sama kuin kunnallisen kansanäänestyksen alulle panemiselle on säädetty.

Tämän vuoksi lakiesitykseen on lisättävä uusi 11§:n 2 mom ”Kunnan jäsen voi tehdä esityksen, jos sitä on kannattanut vähintään 5 % äänioikeutetuista kunnan asukkaista.”

Yhdistymisavustus

On perusteltua edistää kuntarakennemuutoksia sillä, että niiden esteeksi ei muodostu niistä aiheutuvat taloudelliset rasitukset. Tämä voidaan estää kohtuullisilla yhdistymisavustuksilla.

Kielilakiin ehdotetut muutokset

Kielellisten oikeuksien toteutumisen turvaamiseksi esitetään kielilakiin muutoksia ja täsmennyksiä mitä sinänsä on pidettävä hyvänä asiana. Lakimuutokset eivät yksin riitä estämään sitä tosiasiaa, että esim. Kauniaisissa pienen kunnan yhdistäminen itseään valtavan paljon suurempaan kuntaan todellisuudessa johtaa merkittäviin muutoksiin kielellisten oikeuksien toteutumisessa verrattuna olemassa olevaan tilanteeseen. Aikaisemmat esimerkit julkisen hallinnon uudistushankkeissa osoittaa, että käytännössä ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien toteutuminen, eli väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan heikentyvät olennaisesti. Kauniaisten osalta uuden kunnan kielellisen vähemmistön asema jää huomattavasti heikommaksi kuin mikä sen asema on nykyisin. On väestöä harhaan johtavaa esittää, että kielilakiin lisättävät säännökset todellisuudessa riittäisivät estämään kuntaliitoksen kielteiset vaikutukset Kauniaisten ruotsinkielisen väestön kielellisten oikeuksien toteutumiseen.

(Millainen konkreettinen säännösmuutos estäisi ?)

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta

Kuntarakenneuudistusta ja sen eri osakokonaisuuksia valmistellaan rinnakkain, mutta eri valmistelukokonaisuuksille on määritelty tavoitteita, jotka monessa suhteessa ovat yhteen sovittamattomia. Lausuntopyyntöaineistossa olevassa muistiossa "Kuntauudistuksen muiden hankkeiden eteneminen" todetaan, että tarvittavien sosiaali- ja terveydenhuoltoalueiden (sote-alueiden) määrä ja tarkempi rakenne määritellään sen jälkeen, kun kuntarakenteen keskeiset ratkaisut ovat selvillä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa olisi tarpeellista organisoida valmistelu ensisijaisesti normaalina ja perinteisenä ministeriön johtamana lainvalmisteluhankkeena. Tämä takaa sen, että linjausfraseologian sijasta valmistelu saa riittävän analyyttisen ja eksaktin perustan. Valmistelutyön uudelleenorganisoinnille on myös hyvät ajalliset perusteet. Edellä todettu, lausuntopyynnön liitteessä 3 lausuttu periaate, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen rakenteet määritellään sen jälkeen, kun kuntarakenteen keskeiset ratkaisut ovat selvillä, on oikea lähestymistapa.

Siinäkin tapauksessa, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet pohjautuvat suurin piirtein nykyiselle kuntarakenteelle, olisi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamiselle eduksi, että se tehdään nykyistä vakaammassa tilanteessa. Kuntien välisellä hyvin toimivalla yhteistyöllä tulee jatkossakin olemaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kannalta keskeinen merkitys, mutta vallitsevassa tilanteessa kuntien välisessä yhteistyössä on niin paljon jännitteitä ja epävarmuustekijöitä, että hyvään sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöhön on monin paikoin mahdoton päästä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen valmistelulinjauksissa on se puute, että puhutaan kaksitasoisesta palvelujärjestelmästä ilman mitään takeita siitä, että sen "alla" oleva kuntarakenne olisi mitenkään kaksijakoinen (peruskunnat perustasolla ja erikseen organisoitu erityisvastuualue). Jos nimittäin sanotaan, että "perustaso" erityispalveluineen edellyttää vähintään 50 000 - 100 000 asukkaan väestöpohjaa, ja huomattava osa kunnista kuitenkin on tätä pienempiä, rakenne väistämättä muodostuu kolmi- tai jopa neliportaiseksi - ja entistä sekavammaksi. Kun järjestämis- ja rahoitusvastuu halutaan määritellä "kunnille", jouduttaisiin väistämättä hankalaan tilanteeseen, jossa kunta vastaa jostakin, josta se ei kuitenkaan käytännössä voi vastata. Ajatellulta kaksiportaiselta rakennelmalta putoaa pohja pois, jos sen lähtökohtana olevia erikoissairaanhoidon palveluihin kykeneviä vahvoja peruskuntia ei toteuteta.

Eräs keskeinen sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioon liittyvä (väitetty) ongelma on siinä, että terveyskeskukset usein ovat liian pieniä, ja niiden palvelutarjonta on suppea. Erikoissairaanhoidon palvelut ovat liiaksi keskittyneet sairaanhoitopiireille (keskus- ja "alue"-sairaaloille). Ongelman ratkaisu tuottaa kuitenkin vaikeuksia. Syrjäisemmillä seuduilla on, jos lähipalveluja halutaan turvata, miltei väistämätöntä, että palvelutarjonta peruspalveluissa on suppea ja erikoistuneemmat palvelut on haettava taajamista tai kaupungeista. Kuntarakenne- tai sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksilla tätä tosiasiaa ei voi muuttaa.

Palvelurakenneuudistuksen lainsäädäntö on perusteltua tehdä vasta sen jälkeen kun tiedetään miten kuntarakenneuudistus - ja Helsingin seudun osalta myös metropolihallinto - uudistetaan.

Lakiehdotus

4 c § Palveluiden edellyttämä väestöpohja

Kunnan, jossa on alle 20 000 asukasta, tulee yhdessä alueen muiden kuntien kanssa selvittää yhdistymistä alueella, jossa on

1) palveluiden järjestämisen, rahoittamisen ja kehittämisen kannalta riittävä väestöpohja sekä kyky riittävään omaan palvelutuotantoon;

2) erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon oman palvelutuotannon, matalan kynnyksen palvelujen ja lähipalvelujen kannalta vähintään noin 20 000 asukasta; sekä

3) perusopetuksen laadukkaan ja yhdenvertaisen järjestämisen kannalta alle yksivuotiaiden ikäluokan koko vähintään noin 50 (palveluperuste).

4 d § Työpaikkaomavaraisuus, työssäkäynti ja yhdyskuntarakenne

Kunnan tulee selvittää kuntien yhdistymistä, jos se täyttää seuraavista vaihtoehtoisista selvitysperusteista valitsemansa perusteen:

1) kunnan työssäkäyvän väestön ja kunnassa olevien työpaikkojen suhde on alle 80 prosenttia (työpaikkaomavaraisuusperuste); tai

2) kunnan työssäkäyvästä väestöstä Tampereen, Turun, Oulun, Lahden, Jyväskylän ja Kuopion työssäkäyntialueella sijaitsevassa kunnassa vähintään 35 prosenttia ja muilla työssäkäyntialueilla sijaitsevissa kunnissa vähintään 25 prosenttia käy työssä työssäkäyntialueen keskuskunnan alueella (työssäkäyntiperuste).

Kunnalla on kuitenkin selvitysvelvollisuus, jos kunnan tai siihen rajoittuvan kunnan yhtenäinen keskustaajama ulottuu kunnan rajan yli tai keskustaajamaan kytkeytyvä lähitaajama ulottuu kunnan rajan yli, taikka toisen kunnan keskustaajaman kasvupaine kohdistuu merkittävästi kunnan alueella sijaitsevaan lähitaajamaan (yhdyskuntarakenneperuste).

Työssäkäyntiperusteen tai yhdyskuntarakenneperusteen perusteella yhtenäisen alueen muodostavien kuntien tulee selvittää kuntien yhdistymistä yhdessä.

Helsingin metropolialueen kuntien1 tulee 1 - 3 momentissa säädetyn sijasta selvittää yhdistymistä alueilla, joilla on merkittävä yhdyskuntarakenteen eheyttämistarve yhteisen keskustaajaman ja sen kasvupaineen vuoksi ja jotka muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden sekä ovat perusteltuja alueen kokonaisuuden kannalta. (pois: Helsingin metropolialueen kuntiin ei sovelleta 4 f §:ää selvitysalueesta poikkeamisesta). Helsingin metropolialueen kuntien tulee osallistua yhdistymisselvityksiin alueen ulkopuolisten kuntien kanssa, jos se on tarpeen toiminnallisen kokonaisuuden muodostamiseksi alueen kuntajakoselvitysalueita ja metropolihallintoa koskevan selvityksen perusteella. Metropolialueella kuntarakenne ja metropolihallinto kytkeytyvät toisiinsa.

4 f § Selvitysalueesta poikkeaminen

Edellä 4 c ja 4 d §:ssä tarkoitettujen selvitysperusteiden osoittamasta selvitysalueesta voidaan poiketa, jos kunnalla on edellytykset vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta eikä poikkeaminen estä toiminnallisten kokonaisuuksien muodostumista alueella, seuraavilla perusteilla:

1) selvitysperusteista poikkeava alue on 2 §:ssä säädetyt kuntajaon kehittämisen tavoitteet ja 4 §:ssä säädetyt kuntajaon muuttamisen edellytykset täyttävä vaihtoehtoinen toiminnallinen kokonaisuus;

2) toiminnallisen kokonaisuuden muodostaminen ei erityisen harvan asutuksen vuoksi muutoin ole mahdollista;

3) poikkeaminen on tarpeen suomen- tai ruotsinkielisten asukkaiden kielellisten oikeuksien turvaamiseksi; tai

4) poikkeaminen on tarpeen saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskevien oikeuksien turvaamiseksi.

Lisäys: 5) ”Poikkeaminen on tarpeen muusta perustellusta syystä” taikka vähintäänkin ”Poikkeaminen on tarpeen muusta vastaavasta syystä”

11 § Vireillepano

Esityksen kunnan osan siirtämisestä toiseen kuntaan voi tehdä muutoksen kohteena olevan kunnan valtuusto, kuntien valtuustot yhdessä, kunnan jäsen tai ministeriö. Kunnan tai kuntien tekemä esitys on toimitettava ministeriölle.

Lisäys: ”Kunnan jäsen voi tehdä esityksen, jos sitä on kannattanut vähintään 5 % äänioikeutetuista kunnan asukkaista.”

Kunnan jäsen toimittaa esityksensä oman kuntansa kunnanhallitukselle, jonka on hankittava esityksestä kaikkien muutoksen kohteena olevien kuntien valtuustojen lausunnot. Lausunnosta tulee ilmetä kunnan kanta kuntajaon muuttamiseen perusteluineen. Kunnanhallituksen on toimitettava esitys ja kuntien lausunnot ministeriölle kuuden kuukauden kuluessa esityksen vastaanottamisesta. Jos kunnan jäsenen esitys on olennaisilta osiltaan samanlainen kuin äskettäin kunnissa käsitelty esitys, voi kunnanhallitus toimittaa esityksen suoraan ministeriölle ilman muiden muutoksen kohteena olevien kuntien lausuntoja.

Ministeriö voi panna vireille kunnan osan siirtämisen toiseen kuntaan määräämällä toimitettavaksi 4 luvussa tarkoitetun erityisen kuntajakoselvityksen.

KAUNIAISTEN PERUSSUOMALAISET KANNATTAVAT ITSENÄISTEN KUNTIEN YHTEISTYÖTÄ JA PITÄVÄT LISÄHALLINTOA TARPEETTOMANA

Metropolialue on vuosikymmeniä muodostanut yhtenäisen työssäkäynti-, asumis- ja vapaa-ajanviettoalueen, joka on kansainvälisesti kilpailukykyinen. Tämä on saavutettu itsenäisten kuntien toiminnalla. Jos sen yläpuolelle halutaan metropolihallinto, on ensin osoitettava mitä parannuksia lisähallinnolla saavutettaisiin.

Kunnallinen itsehallinto on kansanvaltaa. Se on perusarvo. Metropolihallinto vie valtaa kauemmaksi kansalaisista, jonka vuoksi se ei ole toivottavaa. Uusi hallinto voi olla perusteltu vain, jos sen avulla saadaan merkittäviä parannuksia palvelutuotantoon. Näitä perusteluja ei ole esitetty.

Maan hallituksen kaavailema kuntarakennelaki ajaa kuntaliitoksia ja metropolihallintoa. Lakiluonnos on ristiriidassa kunnallisen itsehallinnon kanssa, ja uhkaa lisätä metropolissa asuvien verotaakkaa. Siksi Kauniaisten Perussuomalaiset vastustavat uuden metropolihallinnon luomista nykymuodossaan, mikäli ei ole osoitettavissa siitä syntyviä hyötyjä suhteessa siitä aiheutuviin kustannuksiin ja muihin haittoihin.