Ei saa kiusaa - osa 2

Sunnuntai 12.4.2015 klo 8.27 - Taisto Miettinen

Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelman pääteemojen mukaan ”Monesti kiusaajia ovat myös viranomaiset, jotka kohtelevat kansalaisia epäoikeudenmukaisesti esimerkiksi pompottelemalla heitä luukulta toiselle. Myös turha sääntely voidaan nähdä kiusaamisena.”

Hyvän hallinnon periaatteet määritellään hallintolaissa, jonka 6 §:n (hallinnon oikeusperiaatteet) mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Monilla on ollut ongelmia saada vastauksia esittämiinsä kysymyksiin sekä yleensä tietoa siitä, kuka vastaa ko. asian käsittelystä. Hallintolain 8 §:n (neuvonta) mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin.  Tiedusteluihin vastaaminen saattaa kuitenkin kestää, jos vastauksen vaikeassa asiassa ylipäänsä saa. Vastuuta vyörytetään helposti muille.

Asia ei aina etene asianosaisen näkemyksen mukaisesti joutuisasti. Näitä ongelmatilanteita on ollut kansalaisilla mitä moninaisempia esim. lupa-asioissa ja etuuksien saamisessa. Hallintolain 23 §:ssä on määritelty mm. käsittelyn viivytyksettömyys: Asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Vastaavasti valtion virkamieslain 14 §:n mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Viivytyksettömyys on melko joustava käsite, kuten monet ovat valitettavasti asian käsittelyssään huomanneet.

Mikäli virkamies ei ole toiminut asiassa lain mukaisesti, on kansalaisella hallintolain 53a §:n mukaan mahdollisuus hallintokantelun tekemiseen. Viranomaisen, siihen palvelussuhteessa olevan tai muun julkista hallintotehtävää hoitavan lainvastaisesta menettelystä tai velvollisuuden täyttämättä jättämisestä voi jokainen tehdä hallintokantelun toimintaa valvovalle viranomaiselle.

Kanteluita voi tehdä mm. aluehallintovirastolle sekä eduskunnan oikeusasiamiehelle. Hyvin tyypillistä on, että ratkaisun lopputuloksena se, että kanteluviranomainen kiinnittää enintään viranomaisen huomiota johonkin puutteeseen asian käsittelyssä, jonka jälkeen asia on loppuun käsitelty. Tämä ei kovinkaan paljon ”lämmitä” kansalaista, joka ei ole saanut esim. asiaansa käsiteltyä joutuisasti, vaan on kärsinyt siitä vahinkoa ja saanut ”harmaita hiuksia”. Kynnys virkamiehen vahingonkorvausvelvollisuuteen on melko suuri.

Politikoilla on vastuu menettelystään, joka punnitaan normaalisti 4 vuoden välein. Mikäli luottamusta ei ole, niin ehdokkuus ei tuota valintaa. Virkamiehen virka on käytännössä yleensä pysyvä. Virkamiehet saattavat käyttää valtaansa virheellisesti, mutta virkamiesten vastuu on kuitenkin minimaalinen. Hyvin harvoissa tilanteissa kantelu johtaa tosiasiallisiin seuraamuksiin, saati sitten viran menetykseen. Yksittäisellä asialla ja sen joutuisuudella voi olla yksittäiselle kansalaiselle suuri merkitys. Virkamiesten vastuukynnys on näkemykseni mukaan liian alhainen.

Asiaan voidaan puuttua myös muutoin. Meidän lupamenettelymme on paisunut liian suureksi. Sääntelyä, byrokratiaa ja yhteiskunnan holhousta tuleekin vähentää, jolloin virkamiehet voivat panostaa muihin tehtäviin. Näin on esim. kauppojen ja muiden palvelualan yritysten aukioloaikojen osalta. Kauppojen aukioloajat ovat laissa säännelty, josta poikkeaminen vaatii erillisen luvan. Eri kaupat asetetaan laissa eri asemaan. Myös esim. kampaamot joutuvat hakemaan maksullisen poikkeusluvan itsenäisyyspäivän aukioloon. Nuo kustannukset siirtyvät viime kädessä kuluttajien maksettavaksi. Sääntely lisää myös turhia hallinnollisia kustannuksia, jota ovat myös viime kädessä veronmaksajien kustantamia.

Ei saa kiusaa - osa 1

Lauantai 11.4.2015 klo 8.03 - Taisto Miettinen

Koulukiusaaminen on pahan mielen aiheuttamista, joka on tahallista, toistuvaa ja kohdistuu suhteellisen puolustuskyvyttömään lapseen tai nuoreen. 

Olen joutunut seuraamaan erittäin läheltä koulukiusaamistapauksia. Eräässä tapauksessa koulukiusaaminen (oppilas-oppilas) johti siihen, että oppilas pinnasi erittäin usein koulusta joko koko päivän taikka kesken koulupäivän. Oppilas jätti peruskoulun kesken. Koulukiusaamisen jäljet ovat edelleenkin havaittavissa yli 30 vuoden jälkeen. Eräässä toisessa lähiaikoina tapahtuneessa tapauksessa ammattikoulu jäi kesken. Koulukiusaamisen takia henkilö alkoi luulla harhoja siitä, että häntä tarkkaillaan koulun lisäksi jopa kotona ja puhelimessa. Koulukiusaaminen johti siihen, että hän joutui suljetulle nuorisopsykiatriselle osastolle hoitoon useiksi viikoiksi. Molemmissa tilanteissa kyse oli lapsen/nuoren "erilaisuudesta", joka johti koulutovereiden hylkimisreaktioon. Molemmat lapset olivat ujoja, hiljaisia ja kilttejä oppilaita.

Kiusaaminen voi tapahtua myös oppilaan ja opettajan välillä. Eräässä tapauksessa alakoulun opettaja otti erään oppilaan ”silmätikukseen” siten, että kohdisti moitteita oppilaaseen koko luokan edessä. Oppilas koki koulun käynnin erittäin vastenmielisenä ja alkoi pinnaamaan koulusta. Tilanne ratkesi opettajan kouluvaihdokseen. Kiusaaminen voi kohdistua myös opettajaan. Olen toiminut opettajana tarkkailuluokilla 80-luvulla. Opettajan työ ko. luokilla oli niin rankkaa, että opettajat tarvitsivat hengähdystaukoja myös kesken lukukausia. Näitä sijaisuuksia riittikin ja ymmärrän hyvin ko. työn rankkuuden ja opettajien ”akkujen lataamisen”.

Työpaikkakiusaaminen (työntekijä-työntekijä sekä esimies-työntekijä) johtaa myöskin samanlaisiin tilanteisiin. Eräänä kiusaamisen muotona on rasistisuus. Kiusaaminen johtaa henkiseen pahoinvointiin sekä koulusta/työstä poissaoloihin. Se voi johtaa myös erittäin radikaaleihin tehoihin, joita ovat mm. koulu- ym. surmat (esim. Jokela) sekä itsemurhat. 

Kiusaamistilanteisiin voivat tulla sovellettavaksi useat rikosalain säännökset, joita on käsittele tässä. Sen sijaan lähden asiassa perustuslain säännöksistä. Ihmisten perusoikeudet on säännelty perustuslaissa. Perustuslain 10 §:n (Yksityiselämän suoja) mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Perustuslain 12 § (sananvapaus) mukaan jokaisella on sananvapaus (= vapaus sanoa tai olla sanomatta). Perustuslain 16 § (sivistykselliset oikeudet) mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Perustuslain 19 §:n (oikeus sosiaaliturvaan) mukaan julkisen vallan on edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Perustuslain 22 §:n (perusoikeuksien turvaaminen) mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Valtion tulee taata terveellinen ja turvallinen elinympäristö työllisyyden (perustuslaki 18 § oikeus työhön) lisäksi. Tämä lähtee lainsäädännöstä, joka on eduskunnan tehtävä. Yleensä vastuu sysätään kunnille, kouluille ja työpaikoille. Yhteiskunnan on toimittava tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti ikään, sukupuoleen, taloudelliseen asemaan taikka syntyperään katsomatta. Erityisesti tämä kohdistuu lapsiin/nuoriin, vanhuksiin ja muihin, jotka eivät kykene itse ajamaan omia asioitaan. Kansalaisia on tarvittaessa tuettava ennaltaehkäisevästi. Ennaltaehkäisevällä työllä säästetään myös valtion ja kuntien kustannuksia pitkän aikavälin tarkastelussa jälkikäteisiin toimenpiteisiin nähden. Ihmisten erilaisuus on rikkaus, ei rasite, jota tulee suvaita.